Tieto- ja viestintätekniikan käyttö Suomen kouluissa

Suomi on sijoittunut tuoreessa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön vertailussa heikosti. Syynä ei voida väittää olevan koulujen tekninen varustelu (”Suomalaiset koulut luokiteltiin tutkimuksessa parhaiten varusteltujen joukkoon”). Esille ovat nousseet ongelmat omiin taitoihin luottamisessa (”Kahdeksannen luokan opettajien luottamus omiin tietoteknisiin taitoihinsa on heikoimpien joukossa”) ja toisaalta tieto- ja viestintätekniikan käytön hyötyjen arvioimisessa (”peruskoulujen rehtorit uskovat tieto- ja viestintätekniikan hyötyihin vähemmän kuin eurooppalaiset kollegansa”). Aiheesta on kirjoitettu viime päivinä paljon, mm. Vesa Linja-aho näkee ongelman käyttäjän ja teknologian epäonnistuneessa suhteessa ja Anne Rongas arvioi blogissaan hyvin järjestelmätason häiriöitä eikä Linja-ahon tavoin usko niinkään pedagogiikan puuttumiseen.

Tänä keväänä on julkaistu Reijo Kupiaisen uusi kirja Media and Digital Literacies in Secondary School (New Literacies and Digital Epistemologies Series, Peter Lang Publishing, 2013). Kirja kuvaa yhden koulun piirissä mediakäytänteitä etnografisesti. Tutkimuksesta piirtyy tieto- ja viestintätekniikan käytöstä vertailuja moniulotteisempi ja jännitteisempi kuva.

Oppilaiden toimijuuden näkökulmasta Kupiaisen kirja kuvaa hienosti, mitä oppilaat saavat milloinkin tehdä omien ja koulun medioiden parissa ja miten näitä sääntöjä käsitellään. Kun koulussa palveluja tuottava puoli (hallinto ja pedagoginen henkilöstö eli opettajat) kontrolloivasti rakentaa strategista tieto- ja viestintätekniikan käytön mallia (official school space), oppilaat kuluttajina neuvottelevat näistä asioista ennen kaikkea toiminnallaan.

Nuorten mediakäytänteet muodostavat strategialle vastavoiman, taktisen lähestymisen (unofficial school space), jossa strategiaa ja sääntöjä tulkitaan omaehtoisesti ja rikotaan. Kupiainen huomauttaa, ettei kyse ole kuitenkaan pelkästä vastustuksesta vaan oppilaiden näkökulmasta omat mediakäytänteet halutaan myös mukavuussyistä pitää mukana koulupäivän aikana.

Tämä näkökulma avautuu hienosti Kupiaisen käyttämässä sitaatissa New Culture of Learning -kirjasta (Thomas & Brown, 2011).

Today, learning is omnipresent, happening all around us.

Nykyään opitaan within the world, ei pelkästään about the world, kuten Kupiainen kuvaa.

Reijo Kupiainen toimii Aalto-yliopiston taiteiden ja suunittelun korkeakoulussa visuaalisen kulttuurin teorian professorina ja vierailevana mediakasvatuksen professorina Norjan teknis-luonnontieteellisen yliopiston kasvatustieteiden laitoksella. Reijo on tutkinut medialukutaitoa, mediakasvatusta ja lasten netinkäyttöä esimerkiksi laajassa EU Kids Online -tutkimusverkostossa.

Media and Digital Literacies in Secondary School -kirja

Survey of Schools: ICT in Education -tutkimus

Thomas, D. & Brown, J. S. (2011).  A New Culture of Learning. Cultivating the Imagination for a World of Constant Change.
http://www.newcultureoflearning.com/

Add Comment Register



Kommentoi

Voit halutessasi kirjautua palveluun Facebook- tai Google-tunnuksin.

Voit myös kommentoida pelkällä sähköpostiosoitteellasi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

×