Kymmenen tunnin projektimme innosti oppilaita luomaan omaa MINÄ-käsitekarttaansa ansiokkaasti. Cmap tuli työkaluna tutuksi kokeillen ja toinen toistaan auttaen. Oppilaat joutuivat miettimään, kokeilemaan, tekemään virheitä, ihmettelemään jne. Mutta pääsivät myös onnistumaan monellakin tavalla. Käsitekartan yhteyteen opittiin linkittämään omia valokuvia, omia kirjoituksia tai jotain muuta itselle merkityksellistä. MINÄn fyysiseen puoleen oppilaat linkittivät biologiantunneilla tekemiään ryhmätöitä (ruuansulatus, verenkierto, luusto jne). Erittäin opettavaista oli se, kun oppilaat hahmottivat tekstiensä pohjalta käsitekarttaa esim. luustostaan ja lihaksistostaan. Onnistuimme hyvin yhdistämään tietokonesessioon aiemmin työstettyä materiaalia ja työstämään sitä edelleen yksinkertaisempaan muotoon.
Hyvin havainnollinen oppimisen kannalta oli loppuesitys, jolloin pari oppilasta sai esittää oman käsitekarttansa vaiheistettuana. Havainnoillista oli jälkikäteen palata työnsä alkuun ja nähdä omat “harhapolkunsa” ja koko oppimismatkan. Tekijä sai itse kommentoida, mikä oli työskentelyssä mielenkiintoisinta, haastavinta tms. Yks juttu vielä: tällainen projekti vaaatii juuri sellaisen osaajan kuin Myllärin Jarkko on! Kiitos! Lisäksi vielä oman luokan projektin olisi suonut jatkuvan vaikka muutaman päivän sessiolla. Toiveena myös, että näistä pedagogisista tuista tulisi joka lukukautisia. Oppimiskiitoksin Ritva Nurminen ja 5B Mäntymäestä
